Yritysjärjestelyt toteuttamiskeinoina

Yritysjärjestelyitä ovat muun muassa sulautuminen, jakautuminen ja osakevaihto. Lähtökohtana on, että lain mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyihin osallistuville yrityksille tai niiden omistajille.

Sulautumisessa yhdistetään varallisuutta. Ajatelleen esimerkiksi tilannetta, missä luopujan yritys sulautetaan jatkajan yhtiöön. Sulautumisessa käytetään vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Järjestelyn seurauksena ei suoraan tapahdu luopujan irtautumista osakeomistuksesta, mutta järjestely voi olla väliporras lopulliselle sukupolvenvaihdokselle. Sulautumisvastiketta optimoimalla jatkajan omistusosuutta yrityksestä voidaan kasvattaa.

Esimerkki

Vanhemmat A ja B omistavat X Oy:n osakekannan puoliksi. Heidän tytär C omistaa yhtiön Z Oy. X Oy päätetään sulauttaa Z Oy:öön. Tarkoituksena on, että Z Oy jatkaa X Oy:n liiketoimintaa ja samalla luopujien (A ja B) omistusta pienennetään siten, että heille annetaan vastaanottavan yhtiön Z Oy:n osakkeita sulautumisvastikkeena.

A ja B eivät maksa tässä yhteydessä veroa. He maksavat luovutusvoittoveroa sitten kun luovuttavat vastikeosakkeet (Z Oy) edelleen.

Jakautuminen on päinvastainen toimenpide kuin sulautuminen. Jakautumisessa varallisuutta jaetaan pienempiin yksiköihin. Omistajanvaihdos voi olla järkevämmin tehtävissä sen jälkeen, kun kohdeyritystä on ensin muokattu jakautumalla.  Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yritys on tavallisesti pitkäikäinen ja siihen on voinut kertyä aikojen kuluessa ylimääräistä varallisuutta, joka ei ehkä kuitenkaan palvele tarkoituksenmukaisella tavalla jatkajan tarpeita. Varallisuutta voi olla liikaa tai se voi olla esteenä toiminnan tehokkaalle kehittämiselle.  Runsas varallisuus nostaa yrityksen arvoa, joka kasvattaa osakkeista maksettavaa kauppahintaa tai vastaavasti lahjan arvoa osakkeita lahjoitettaessa. Toisin sanoen yrityksen tase on liian raskas yritystoiminnan jatkajalle. Jakautumisen jälkeen liiketoimintaa jatkava yhtiö myydään jatkajalle ja toisen yhtiön omistus jää luopujalle tämän eläketurvaksi (kts. esimerkiksi KHO 1999:2 ).

Osittaisjakautuminen on hyvä lisä sukupolvenvaihdoksen keinovalikoimassa. Osittaisjakautumisessa siirrettävän varallisuuden tulee muodostaa siirtävässä yhtiössä liiketoimintakokonaisuus. Lisäksi jakautuvaan yhtiöön tulee jäädä vähintään yksi liiketoimintakokonaisuus. Säännöstä ei täten sovelleta, jos vastaanottavaan yhtiöön siirretään ainoastaan yksittäiset varallisuuserät tai, jos jakautuvaan yhtiöön jää ainoastaan yksittäisiä varallisuuseriä.

Keskeinen kysymys osittaisjakautumisessa on mitä taroitetaan liiketoimintakokonaisuudella. Se on liiketoimintaan liittyvien varojen ja velkojen kokonaisuus, joka organisatorisesti muodostaa itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön joka pystyy harjoittamaan elinkeinotoimintaa.

Tytäryhtiön osakkeet voivat muodostaa liiketoimintakokonaisuuden. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella liiketoimintakokonaisuuden on katsottu tietyissä olosuhteissa muodostuneen pelkästään tytäryhtiön osakkeista (kts. KHO 2010:9). Tapauksessa tytäryhtiön harjoittama liiketoiminta oli täysin erillistä suhteessa emoyhtiön harjoittamaan tuotannolliseen valmistustoimintaan.

Osakevaihto on eräänlainen osakekaupan vaihtoehto. Siinä osakeyhtiö hankkii toisen osakeyhtiön osakkeet ja maksu suoritetaan hankkivan yhtiön osakkeilla. Tätä varten hankkivassa yhtiössä toteutetaan osakeanti, joka suunnataan kohdeyhtiön osakkeenomistajille.

Esimerkki

Isä A ja äiti B omistavat yhtiön X Oy. Heidän poika C omistaa yhtiön Z Oy. X Oy:ssä on tarkoitus tehdä sukupolvenvaihdos hyödyntäen osakevaihtoa. Z Oy:ssä tehdään suunnattu osakeanti X Oy:n vanhoille osakkeenomistajille (vanhemmat A ja B), jotka vastikkeeksi luovuttavat kaikki omistamansa X Oy:n osakkeet.

Järjestelyn jälkeen X Oy on Z Oy:n tytäryhtiö. Osakevaihdosta ei synny veroseuraamuksia vanhemmille. Heidän verotus lykkääntyy siihen asti, kunnes he luovuttavat vastikeosakkeet (Z Oy).

Osakkeiden vaihtamisella ei yleensä saada aikaan lopullista sukupolvenvaihdosta, koska luopuja saa vastikkeeksi jatkajan osakkeita. Osakkeita vaihtamalla voidaan kuitenkin rakentaa uudenlaisia omistuskokonaisuuksia, jolloin luodaan seuraavan vaiheen omistajanvaihdoksia varten erilaisia vaihtoehtoja. Osakevaihto muuttaa omistuksen kohdetta ja on erityisen käyttökelpoinen keino silloin, kun halutaan rakentaa yhtiöryhmää konsernin muotoon.

Osakevaihdon kohteena voivat olla myös sellaiset osakkeet, joihin on sovellettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta tai tuloverolain 48 §:n luovutusvoittoverovapautta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (kts.  KHO 2016:85 ) sukupolvenvaihdoshuojennusta ei menetetty osakevaihdossa. Tapauksessa poika oli saanut isältään lahjaksi 10 prosenttia yhtiön osakkesita ja verohallinto oli myöntänyt lahjoitukseen sukupolvenvaihdoshuojennuksen. KHO perusteli ratakisuaan sillä, että osakkeita ei luovutettu ulkopuolisille, vaan osakkeiden omistus pysyi osakevaihdon jälkeen välillisesti samoilla perhepiiriin kuuluvilla henkilöillä ja huojennuksen saanut jatkoi lahjaksi saamiinsa osakkeisiin sisältynyttä yritystoimintaa uudessa osakevaihdossa syntyneessä yhtiörakenteessa. Siten huojennusta ei menetetä automaattisesti, jos huojennetut osakkeet luovutetaan osakevaihdossa.